Marras sijoittuu post-apokalyptiseen Suomeen alle vuosi tuhoisan maailmanlaajuisen pandemian jälkeen. Virusepidemia alkoi loppukesästä 2016 ja vuoden loppuun mennessä se oli tappanut yli 99% maapallon väestöstä. Tämä on tarina selviytyjistä.

Voit lukea pandemian taustasta englanninkieliseltä sivulta.

 

PÄIVÄKIRJA

Elokuun 14. 2016

Uutisissa oli puhetta uudesta viruksesta, joka on levinnyt Kiinassa. Ilmeisesti jotain sukua noille Afrikan filoviruksille. Olisiko tässä linkki siihen toiseen epidemiaan, joka alkoi joskus kesällä Länsi-Afrikassa? Pitää pyytää lisätietoja Leivoselta.

Kesän viimeiset leirit alkaa taas kohta, mutta saunan korjaajaa ei ole näkynyt. Pitää varmaan itse taas hoitaa sekin, kun kaikki ovat lomalla.

 

Elokuun 21.2016

Tänään ensimmäiset potilaat haudattiin Helsingissä, krematorion kautta. Viranomaiset on tosi hiljaa kuinka ärhäkästi tää tarttuu, mutta noi oli kaikki kuulemma lomalaisia tai työmatkalaisia, joten Suomesta ei sitä ole vielä todettu levinneen. Meilahteen perustettiin alkuviikosta jonkinlainen erikoisyksikkö, johon eristettiin todettuja tai epäiltyjä tapauksia. Yle uutisoi myös, miten lentoyhtiöt panikoi orastavaa matkustajakatoa. Nyt saisi tosi halvalla lennot Aasiaan. Lomalle Japaniin viimein?

 

Elokuun 30.2016

Eilen päättyi se viimeinen kesäleiri, ensi viikolla alkaa ne viikonloppuvaraukset, joku seminaari taas tiedossa. Vaihtelu kyllä virkistää, olivat muksut jemmanneet taas hedelmiä verhoihin. Joku hätäinen äiti oli soittanut ja kysynyt että onhan meillä käsidesiä tarpeeksi, kun hän ei ollut pakannut sitä lapselleen. Ihmeellistä neuroosia, mutta en kyllä voi jakaa varastoa.

 

Syyskuun 18.2016

Naapuri on käyttäytynyt oudosti. Uutisissa oli juttuja siitä, miten kannattaa suojautua kun kulkee ympäriinsä – kumihanskat, desifiointiaineet ja kaikenlaiset suojapuvut on nyt ilmeisen suosittua kauraa. Tapauksia Suomessa on ollut naurettavan vähän, mutta jutut Venäjältä on aika hurjia. En kyllä luottaisi viranomaisiin – oli tullut kertauskutsu kun kävin kotona. Nyt se naapurin ukko taas kolistelee tuolla pihalla jotain.

Ruokaa jäljellä vielä 539 päiväksi.

 

Lokakuun 19.2016

Otettiin vähän yhteen naapurin Petterin kanssa. Kuulemma mun pitäis antaa sille bensaa, kun se oli ajanut eilen aggregaattinsa loppuun testatessaan sitä. Annoin kanisterin ja vinkkasin kuinka sinne kylmälle huoltikselle kävellään metsän poikki.

Ruokaa jäljellä vielä 538 päiväksi. Vedenpuhdistin teki sameampaa jälkeä tänään. Juomavettä vielä tulee, mutta voiko siihen enää luottaa?

 

Marraskuun 28.2016

Huoltiksella oli hiljaista yöllä. Vedin sen Petterin kärrytankin sinne ja avasin kannet, ihan kuin se näytti silloin. Harmillista kyllä, se oli ainoa tällä alueella, joka on ehtinyt mökilleen asti. Valot oli sammuneet sen talosta kolme päivää sitten. E:stä ja muista ei ole kuulunut vielä. Yleisradio kierrättää edelleen samoja ohjeita – ”Vältä lähestymästä muita ihmisiä iholle asti, tartunnan oireet tunnistaa parhaiten punaisista silmistä, polta saastuneet ruumiit ja pese kätesi toistuvasti. Muista, että tauti leviää ilmateitse! Jos saat oireita, etsi lähin viranomainen ja pidättele etäisyyttä.” – litania tulee jo ulkomuistista.

Ruokaa jäljellä 501 päivää.

 

Joulukuun 8.2016

Poltin Petterin pihamaalla. Se ois kaivannut oikeat hautajaiset, mutta eipä täällä enää taida pappeja olla jäljellä. Radiosta kuuluu välillä hätäkutsuja, kun joku kyselee ihmisten perään. Hiljaisuus on jotenkin huumaavaa, kun päivällä ei kuulu edes valtatien ääniä. Ensilumet tuli viimein – siirsin polttopuita sisälle taloon enemmän. Sähköverkko toimii satunnaisesti onneksi, eikä tarvitse houkutella savulla ketään kiertolaista.

Ruokaa jäljellä 491 päivää. Vesitankki toimii edelleen loistavasti. Petterin kasvihuoneen lasit oli menneet yöllä rikki – ihmisiä vai eläimiä? Ei jälkiä, uusi lumi peittänyt. En tarkistanut sisältä.